Oon nytten töissä, hiljasta, ei ketää. Tänää ei tarvitse kuin vastata puhelimeen ja olla koneella :) Eli hyvää aikaa olla netissä ja kirjoittaa tänne. Eipä ole noita puheluita tänään paljoa tullut...Eikä ole asiakkaitakaan. Vielä kaksi tuntia täytyisi jaksaa... No periaatteessa tämä on ihan mukava työpaikka, aika käy vain pitkäksi silloin kun on yksinään töissä.

Puhuin eilen pitkästä aikaa ystäväni kanssa puhelimessa. Meillä on nykyään noin 300 kilometrin välimatka joten usein ei nähdä. No, tällä ystävälläni on vuoden ikäinen poika ja hän ja hänen aviomiehesnä ovat yrittäneet tämän pojan sytymästä saakka toista lasta, vielä ei ole onnistunut.. Tätäkin poikaa he tekivät useamman vuoden. Nyt ystäväni sanoi että on hieman samankaltaisia oireita kun viime raskauden alussa, ei ole vielä raskaustestiä tehnyt, tekee maanantaina. Hän sanoi ettei oe vielä uskaltanut jos ei olekaan raskaana niin joutuu pettymään pahasti.                                                                        Toivon niin että heillä olisi nyt onnistunut ja ystäväni olisi raskaana.

On niin väärin että ihmiset jotka olisivat hyviä vanhempia ja lapsi olisi enemmän kuin toivottu eivät saa lapsia helpolla tai eivät saa ollenkaan. Sitten "huonot" ihmiset tulevat raskaaksi ja tekevät abortteja minkä kerkeävät! Tämä on niin väärin.

Tänään menemme Herra H:n kanssa hänen kahden kaverinsa synttäreille, minä en heitä oikein tunne mutta kutsu koski minuakin joten mikäs siinä, ilmaista viinaa! ;D                                                     Vähän jännittää että millanen ilta tulee, toivottavasti mukava. Voi ottaakin kunnolla kun huomenna vasta kolmeksi töihin!=)

Kävin eilen hakemassa kartsan Herra H:n veljeltä, hän kun käy Venäjällä niin tulee näin halvemmaksi. No, hän oli myynyt siitä minun kartsastani askeja ja itselleni jäi vain neljä askia! Kyllä suututti kun olin kokonaisen kartsan tilannut, loput askit saan kuulema vasta ensi viikolla..Täytyy siis käydä hakemassa pitkästä aikaa suomalaista KALLISTA tupakkaa... 

Olen kyllä ajatellut lopettaa tupakoinnin, mutta se ei jostain syystä vain onnistu. Turha kiduttaa itseään ja koittaa lopettaa. Sitten kun ei enää vituta ja olisi sopiva aika lopettaa. Viimeistään lopetan kun aloitetaan yrittämään lasta, eli ei vielä pitkään aikaan..

Tunti neljäviis jälel! 

 

Käytiin katsomassa kavereilla elokuva orpokoti. Oli aivan kamala :( en oo vähää aikaa nähny noin kammottavaa leffaa...

Olisin halunnut lähteä lenkille nyt, ehkä vähä myöhään, mut kuitenkin... Herra H ei viitsinyt lähteä. Harmittaa, ei tästä laihdutuksests tule mitään jos toinen ei tue ja ole mukana kun on luvannut.
En uskalla yksinää tähän aikaan enää lähteä, pimeneekin nykyään jo niin paljon aiemmin =/
Harmittaa niin paljon kun olisin halunnut nyt jotain liikuntaa!

Nytten kun on tämmönen laihdutus innostus meneillään niin tulee todella turhautunut olo kun toinen ei sitten ole niin mukana. Herra H tietää että pelkään pimeää ja illalla yksin liikkumista. Meidän piti mennä salillekin tänään mutta sitten saatiin tuo leffa idea niin meni sitten sekin pieleen...
HALUAN LAIHTUA!

Nyt teen sitten vatsalihaksia ja käyn nukkumaan...

Kaikki on puhunu jo niin pitkään face bookista ja et mun täytyis kans kirjautua sinne.. No tänää sitten tein niin, enkä tajua koko jutusta yhtään mitään!! :p
Okei, oon blondi, mut silti en ymmärrä koko jutun ideaa..
Ehkä tässä jossain vaiheessa vielä..

Tänään on särkenyt aamusta asti päätä niin paljon ettei mitään rajaa, yhden vaivasen särkylääkkeen löysin mikä ei sitten tietenkään auttanut mitään.. Laitoin Herra H:lle viestin että tuo lisää särkylääkettä kun pääsee töistä, toivottavasti muistaa.

Tän päänsäryn takia en oo kyllä saanut mitään aikaiseksi tänään. Ahdistaa. Olisi pitänyt siivotakin ja tekemistä olisi ollut niin paljon, mutta ei.

Mulla on yksi kaveri joka soittelee jatkuvasti, tänäänkin on soitellut joka ikisellä tauolla minulle. Eikä hänellä ole edes mitään asiaa, kuluttaa laskuaan vain. Joka kerralla kun on tänään soittanut olen sanonut että särkee päätä enkä nyt voi puhua, ei hän ymmärrä, jatkaa vain puhumista. Ärsyttää kun täytyy koko ajan soitella, en mä jaksaisi puhelimessa roikkua, varsinkaan kun päätä särkee. En ymmärrä miksi täytyy soittaa vaikkei ole asiaa. Kaiken lisäksi tämä kyseinen kaveri valittaa vielä ku laskua on niin paljon! No haloo! Kai sitä laskua on paljon kun soittelee jatkuvasti vain kuluttaakseen laskuaan!
En vain voi käsittää.
En kuitenkaan voi jostain syystä sanoa hänelle suoraan että ärsyttää tuollainen soittelu ilman syytä, en mä halua aiheuttaa riitaa tai suuttumusta, varinkaan tänään.

Telkkarista hävis toiminnot, lukee vaan: "kanava on salattu tai se ei ole saatavissa." En käsitä. Katsoin kaikki johdot ym eikä mielestäni missään vikaa. Siis toi nyt minun käsityksen mukaan johtuu ainoastaan digiboksista.. Nyt kun olisin halunnut maata vain ja katsoa tv:tä, niin ei sekään tietenkään onnistunut. Ihania nämä vapaa päivät =/

Herra H meni tänään töiden jälkeen vanhemmilleen yöksi. Hänen veljensä asuu vielä kotona, muuttaa tosin nyt opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Herra H on muutenkin käynyt paljon kotipaikkakunnallaan. Olen huomannut ja tiedänkin että hän tulee viihtymään aina paljon paremmin hieman syrjemmässä kuin kaupungissa. Maalta kun on kotoisin. :)
Ei tosin mielestäni tätä hänen kotipaikkakuntaansa voi maaksi sanoa. Se on pieni kylä lähinnä.
Olen itsekin asunut tällä paikkakunnalla muutaman vuoden. Muutimme äitini ja veljeni kanssa sinne kun olin 14 vuotias. Siellä minä Herra H:hon tutustuikin.

No, Herra H soitti äsken ja kertoi että oli ajanut tämän meidän unelmien talon ohi ihan mielenkiinnosta. Valot siellä oli päällä. En sitten tiedä että oliko siellä nyt joku käymässä vai asutaanko siellä sitten todella. Herra H sanoi puhuvansa jonakin päivänä isänsä kanssa tästä talosta ja kysellä tietäisikö hän asuuko siellä ketään ja olisiko heillä mitään aikeita myydä tätä taloa. En tiedä onko kukaan koskaan käynyt tosiaan kysymässä: "Hei, hieno talo, myytkö mulle?" mut eihän siinä nyt mitään häviäkään..toivottavasti.

Katoin äsken 4D dokumentin tosta Läskiteinin paluusta. Tuli itselle huono olo tuon tytön puolesta. No tottahan se on ettei ketään muuta voi läskeistään syytää kuin itseään, mutta silti.
Itse haluan kanssa laihtua, en ole mikään ylipainoinoinen mutta on tuota ylimääräistä kuitenkin jonkin verran.. Olen 174cm pitkä ja painan 72 kiloa. Kaksi kiloa olen nyt tiputtanut painoni.. Haluaisin 10 kiloa pois ja olisin erittäin tyytyväinen.
Minun ongelmanani vain on että jos en huomaa muutaman viikon rehkimisen jälkeen mitään tuloksia, kyllästyn ja uskon puute lakkaa. Tottakai mä tiedän ettei kukaan tosta noin vain laihdu, mutta toisi hyvää kannustusta kun muutama kilo lähtisi suht nopeasti ja huomaisi kamppailusta olevan hyötyä.

Tavoitteeni on ensi kesänä olla elämäni kunnossa ja olen valmis kyllä tekemään töitä tämän eteen.
Kävimme herra H:n kanssa salilla 2-3kertaa viikossa ennen kesää. Kesän aikana jotenkin jäi, oli niin paljon muuta. Nyt olemme taas samaa mieltä että salilla käymistä jatketaan. Herra H on urheilija ja hyvässä kunnossa, tosin voisi saada hieman massaa lisää.. Hän kun päättää että nyt lähdetään salille niin silloin se on pakko lähteä, muuten se on niin että itken ja lähden :)
Tämä on tosiaan kyllä hyvä asia, että hän raahaa vaikka väkisin, välillä kun on tunne ettei millään jaksaisi. Kun silloin tulee lähdettyä on urheilusuorituksen jälkeen aivan loistava olo!
Näiden salilla käymisten lisään olen ajatellut että kävisin aerobic-tunnilla ainakin kerran viikossa sekä lenkillä. Jos näin ei tuloksia näy, niin kyllä ihmettelen. Toki ruuallakin on väliä.

Olisi niin paljon helpompaa laihduttaa porukalla kun yksin. Tai kun olisi edes jokin kannustin mukana. Jos saisin sata euroa jokaisesta kilosta minkä laihdun, olisi kyllä erilainen motivaatio koko asiaan :D
Mikähän olisi hyvä laihdutustahti? Paljonkohan voisi viikossa laihtua niin että ne kilot pysyy poissa eikä tule takasin?

Nyt tuli semmonen olo et salille ja heti, harmi vaan että kello on jo noin paljon.. Enkä kyllä tähän aikaan uskalla yksinään ulos lähteä, suomessakun kaikki näyttää olevan mahdollista nykyään!

Päätetty ja luvattu nytte näin ihan kirjallisesti että vähintään 10 kiloa pois ensi kesäksi! Vielä ku laihdutus olisi sitten helpompaa kuin mitä se todellisuudessa on.. No itsepä olen vastuussa omista kiloistani, ei kukaan muu. Ite mä olen niitä herkkuja suuhuni tunkenu. Kyllä nyt harmittaa..

Täytyy vissiin mennä vitutus tupakalle..

Ollaan asuttu Herra H:n kanssa vuokralla ja olemme tosissamme alkaneet miettimään oman kodin ostamista. Mielummin sitä omaa maksaisi kuin vuokraa.

Haluaisimme omakotitalon. Rakentaminen ei tunnu nyt sopivalta vaihtoehdolta. Herra H on kotoisin pienemmältä paikkakunnalta, ei kuitenkaan aivan maalta. Maalla minä tarkoitan paikkaa jossa on lehmiä yms. Täältä herra H:n kotipaikkakunnalta on matkaa lähimpään kaupunkiin 30 kilometriä, mikä ei mielestäni ole mikään mahdoton matka, varsinkaan jos auto käytössä.

Olemmekin ihailleet yhtä taloa kyseiseltä paikkakunnalta. Se on aivan mahtava, unelmien talo. Talo on hieman vanhempi joten siihen joutuisi tekemään remontin. Talo on kuitenkin mahtavalla paikalla, olisi omaa rauhaa, mutta se ei ole kuitenkaan missään liian syrjässä.
Tässä kyseisessä talossa ei käsityksemme mukaan asu enää ketään, talo on lähinnä kesäkäytössä.
Tässä talossa asui ennen opettajatar miehensä kanssa ja nykyisin talon omistaa heidän kaksi lastaan..
Olemmekin alkaneet miettimään kehtaisiko heiltä mennä kysymään talon myynnistä? Hyvässä lykyssä he myisivät sen ilomielin, muuten tilanne olisi todella epämiellyttävä...

Talo on vain niin unelma, voisin muuttaa siihen heti.

Mietimme Herra H:n kanssa että jos nyt ottaisimme asuntolainan olisimme maksaneet siintä jo hyvän osuuden pois, ellei kokonaan, kun ystävämme vasta alkaisivat miettimään asunnon ostoa..
Vaikka saisimmekin kyseisen talon tai ostaisimme jonkin toisen ei naimisiin meno tulisi vielä kyseeseenkään. Ajan kanssa sitten..

Olen sitä mieltä että jos tätä taloa menisi kysymään ei siinä mitään häviä, eikä se ole keneltäkään pois.. Täytyy vaan miettiä oikea tapa kysyä :)